✨❌ KIELLETTY KIPINÄ - naisen demonisoitu voima, osa 1/2 ❌✨

Mietiskelin taannoin meditaatiossa omaa taipumustani kyseenalaistaa sääntöjä ja kirjoittamattomia normeja.

Tietynlainen kapinallisuus on elänyt minussa aivan lapsesta asti. Arvatenkin saattaa, että tällainen laatu naisessa veti ongelmia puoleeni, kun en osannut vielä käyttää voimaani enkä ollut siitä tietoinen.

Ärsyttävyyteen asti kyseenalaistin opit niin kotona kuin koulussa, kaveripiireissä ja poikaystävien kanssa. Olin rauhaton oman tieni kulkija, joka ei koskaan tuntenut oloaan hyväksytyksi missään.

Minun mukavuusalueeni oli muiden epämukavuusalue, feminiini kaaos ja käärmeen symbolinen energia, joka rikkoi paratiisin rauhan. En kysymättä hyväksynyt mitään, kaikkeen oli löydyttävä järkeenkäypä selitys, joka vielä tuntuisi hyvältä ja oikeudenmukaiselta vastaukselta.

Tällainen energia etenkin naiskehollisen ilmentämänä on tässä maailmassa syvästi demonisoitu jo vuosituhansien ajan - jo raamatun luomiskertomus ja synnin synty kertovat naisen tiedonjanon, uteliaisuuden ja auktoriteetin kyseenalaistamisen johtavan loputtoman kärsimykseen ja kadotukseen.

Miten minä sitten päädyin tekemään syntisyydestäni ja oletetusta pahuudestani sisäisen voimani lähteen?

Kuva (C) Jenny Virta

Oli syvin esenssisi mitä laatua tahansa, sen voimaksi valjastamisen matkalla jokainen kulkee oman polkunsa. On kuitenkin tiettyjä virstanpylväitä, jotka tuntuvat toistuvan monilla henkisen kasvun polulla kulkevilla:

✨ Merkittävä tapahtuma elämässä käynnistää eksistentaalisen pohdinnan

✨ Tietoisuuden herääminen ohjaa tutustumaan henkisiin filosofioihin ja harjoituksiin

✨ Opettaja ilmestyy

✨ Egon sulattaminen alkaa

✨ Niin sanottu sielun pimeä yö (the dark night of the soul) jolloin henkilö käy läpi varjojaan, esimerkiksi traumoja tai reflektoi vahvasti omaa käytöstään, miten on esimerkiksi kohdellut muita.

✨ Mielen ja kehon uudelleen ohjelmointi

✨ Tietoinen elämä, autenttinen minuus, vapauden ja merkityksen kokemus, elämäntehtävän toteuttaminen, eläminen rakkaudessa

Avaan hieman lisää näitä teemoja peilaten omaan matkaani... Ateistisesta nihilististä maailmoja syleileväksi new age-hörhöksi

Minut on kasvatettu synnyinperheessäni kristillisen lahkon oppejen mukaisesti ihmiseksi, joka odottaa pelastusta ulkopuolelta ja alistuu patriarkaalisen, rankaisevan ja tuomisevan Jumalan tahtoon, joka lopulta palkitsee seuraajansa ikuisella elämällä paratiisissa, jossa on kaikki mitä ihminen voi koskaan toivoa.

Kyseenalaistin tämän narratiivin jo alakouluikäisenä - olin terävämielinen lapsi ja esitin mielelläni kysymyksiä kysymysten perään. Harva vastaus tyydytti sammumatonta tiedonjanoani - ja arvatenkin saattaa, että uskonnollinen tarina elämästä, joka ei millään tavalla pohjaa tiedolle tai luonnontieteille, oli lopulta varhaisteini-Elsille täyttä potaskaa.

Kaiken tämän jälkeen, hoitamattoman ADHD:n ja piilossa kytevän keskivaikean masennuksen ryydittämänä identifioiduin lopulta varhaisaikuisena ateistiksi - kielsin Jumalan ja kaiken pyhyyden. Maailmankuvani oli synkkä ja itselääkitsin päihteillä ongelmaksi asti. Minun kohdallani kaiken mullistava merkittävä tapahtuma oli lopulta päihdesekoitus, jossa psykedeelinen substanssi vaikutti yhdessä muiden aineiden kanssa sen verran, että koin kuolevani. Tämän kokemuksen aikana olin varma, että en tule enää palaamaan kehooni. Kokemus oli hyvin traumaattinen ENKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ SUOSITTELE VASTUUTONTA PSYKOAKTIIVIEN KÄYTTÖÄ KENELLEKÄÄN - tietoisuuden avaamiseen on olemassa monia turvallisempia ja päihteettömiä keinoja!!! Kuitenkin - kuolemanrajakokemus opetti, että elämässä on muutakin kuin erillinen, masentava, ahdistava, turrutettu, tukahdutettu ja luonnosta vieroitettu materialistinen todellisuus. Uusi todellisuuskäsitys ohjasi minut tutustumaan ei-materialistisiin tieteisiin ja taiteisiin, joihin luen esimerkiksi joogan filosofian, buddhalaisen filosofian, hermetiikan ja luontomystiikan.

Alkoi tiedostamaton opettajan etsintä. Tämän elämän vaiheen tunnistan tarkemmin vasta jälkikäteen: sellaista elämäni oli, kuljin paikasta toiseen ympäri maailmaa, tapasin ihmisiä, kävin Intiassa opiskelemassa joogaa, kokeilin erilaisia harjoituksia, luin kirjoja, katsoin elokuvia, kulutin taidetta ja juhlin.. Ja juhlia kyllä osasin. Ja paljon opin - mutta mikään ei tuntunut lopulliselta kodilta, ei paikkaa johon juurtuisin, ei filosofiaa jonka kokisin kokonaan omakseni - kunnes 2019 päädyin Suvi Pajarisen Autenttinen elämä-valmennukseen, jonka koen ensimmäiseksi aidoksi oppilas-opettaja-suhteeksi elämässäni. Tämä valmennus antoi todella paljon. Keskeisimpänä opetuksena oli oman totuuteni arvo - kuinka minussa on jo se kaikki viisaus ja tieto, mitä kyltymättömästi haen ympäriltäni. Kuinka minä voin itselleni antaa sen, mitä maailmalta niin syvästi haluan. Ja niin käynnistyi elämän polkuni seuraava vaihe, egon sulatusuuni, kuten Suvi sitä kutsuu. Tässä aletaankin jo päästä pikku hiljaa takaisin otsikon aiheeseen, naisen kiellettyyn kipinään. JATKUU TÄÄLLÄ! Rakkaudella, Elsi Valeriana ✨